Mikä oikein on onnistumisen ja epäonnistumisen ero? Luin pienen tarinan Edisonista, joka keksi hehkulamppua. Hän sanoi että lampun keksiminen tarvitsi 10000 yritystä. Ne kerrat kun yrityksestä ei seurannut onnistunutta tulosta, tarkoittivat hänelle sitä että hän oli löytänyt tavan miten EI tehdä hehkulamppua. Ajatus on todella ihailtava, ja tarpeellinenkin kun pyrkii saamaan aikaan jotain sellaista mitä kukaan ei ole koskaan tehnyt, eikä ole täysin varmaa että se on mahdollistakaan. Jotenkin vain tuntuu että Edison ei ajatellut kerralla 4973 samalla tavoin, vaan saattoi olla että vasara lensi nurkkaan hehkulamppukokeen kanssa kuten monelle muullekin käy vastaavassa tilanteessa.
Edison sanoi myös että hän keksi ideansa unessa. Silloin kun eteen tuli vaikea ongelma jota ei voinut ratkaista, niin hän meni päiväunille ajatellen ongelmaa, ja kun hän heräsi, niin ratkaisu oli valmiina mielessä. Oma pieni tarinani epäonnistumisista liittyykin juuri nukkumiseen. Olin nimittäin sikeässä unessa ja keskellä yötä kännykkä alkasi hälyttämään seuraavan päivän palaveria. Ilmeisesti joku oli asettanut hälytyksen väärin, ja unenpöpperössä rupesin hamuamaan puhelinta yöpöydältä. Onnistuin tiputtamaan pöydältä ensin lampun, ja sitä epätoivoisesti pelastaessani kännykkäni niin että se tippui näyttö edellä, ja melkoisella vauhdilla(!), suoraan lampun metallijalkaan. Vähemmän yllättäen olin seuraavana päivänä ostoksilla hankkimassa kännykkää ja lamppua. Pieni vippi pelasti tilanteen ja sain hankittua uuden Lumian jossa on ilmeisesti erityisen kova lasi. Opin tosin samalla pitämään kännykän äänettömällä öisin, mutta en tiedä tekeekö saamani opetus asiasta onnistumista!
